Mitä ajatuksia sinulle herää sanasta lyhytterapia? Lyhytterapia – mitä se oikein on?
Lyhytterapia on käsitteenä hieman erikoinen, vaikka periaatteessa nimi on kuvaava. Se kertoo siitä, että terapian kesto on yleensä lyhyt, usein kolmesta kymmeneen kertaan. Se on vähän verrattuna pitkiin useiden vuosien terapiaprosesseihin. Lisäksi se kertoo, että kyse on terapiasta eli mielenterveyden hoitamista. Lyhytterapian juuret on psykoterapiassa ja siinä on samalla tavalla erilaisia suuntauksia kuin psykoterapioissa.
Vastasin tässä kirjoituksessani viiteen (5) myyttiin lyhytterapiasta. Avaan samalla sitä, mitä (lyhyt)terapia on ja millaisissa tilanteissa siitä on hyötyä.
1. Terapiaa tarvitsevat vain ne, joilla on ongelmia mielenterveyden kanssa
Tarua. Lyhytterapia on matalan kynnyksen terapiaa ihan tavallisille ihmisille. Elämään kuuluu erilaiset muutokset ja tilanteet, joissa voisi hyötyä keskusteluista ulkopuolisen kanssa. Itse asiassa voisi sanoa, että on viisautta käydä terapeutilla. Lyhytterapiaan ei tarvitse lähetettä ja siihen pääsee usein nopeastikin keskustelemaan ajankohtaisista haasteista. Terapiaan ei myöskään tarvitse mitään diagnoosia, mutta sekään ei haittaa jos jotakin diagnooseja löytyy.
2. Lyhytterapiassa voi käsitellä vain pieniä ongelmia
Tarua ja vähän tottakin. Lyhytterapia sopii mihin tahansa elämäntilanteeseen, jossa tuntuu, että voisi olla hyvä keskustella jonkun kanssa. Lyhytterapiassa voidaan käsitellä esimerkiksi jaksamisen ongelmia, parisuhteen, perheen tai työssä kohdattuja ongelmia, itsetunto-ongelmia, yksinäisyyttä, surua, sairastumista tai sairastamista. Minä olen erityisesti erikoistunut tilanteisiin, joissa läheisellä on pitkäaikainen sairaus ja erityisesti muistisairaus. Lyhytterapia ei sovin kroonistuneisiin ja vaikeisiin mielenterveys- ja päihdeongelmiin ainoaksi hoitomuodoksi. Lyhytterapia voi sopia kuitenkin esimerkiksi siihen vaiheeseen, kun odottaa pääsyä pitkään terapiaan.
3. Terapiasta on hyötyä kaikille
Tarua. Tutkimusten mukaan sen paremmin lyhyt kuin pitkäkään psykoterapia ei ole ihmelääke. Eri tutkimusten mukaan 62–88 % terapiassa kävijöistä kokee saavansa terapiasta apua. Parhaimmillaan asiakas saa pitkäkestoista apua jo yhdellä käynnillä. Kaksi kolmannesta saa apua 14 käynnillä. Osa ei kuitenkaan saa apua tai vointi jopa heikkenee.
Avun saamiseen vaikuttaa useat asiat kuten asiakkaan elämäntilanne, hänen terapiaan kohdistamansa odotukset, terapeutin henkilökohtaiset ominaisuudet ja taidot sekä lopulta myös terapeuttiset tekniikat. (Lambert 2013.) Terapian rinnalle voidaan tarvita yksilöllisesti myös muita hoitomuotoja.
Terapia on koulutuksessa opittavien menetelmien ja oppien osaamista terapeutille, mutta se on myös vahvasti ihmisten välistä vuorovaikutusta. Joskus terapia ei siis toimi, koska asiakkaan ja terapeutin kemiat eivät yksinkertaisesti kohtaa. Terapeutin vaihtaminen on siis ihan normaalia ja suositeltavaa. Tosin terapeutin vaihtaminenkaan eivät välttämättä auta, jos asiakkaan odotukset ovat epärealistiset tai terapiaan tuleva ei halua tai kykene terapiaan.
4. Kuka tahansa voi toimia lyhytterapeuttina
Tarua. Lyhytterapiaa on kritisoitu siitä, että koulutuksen kestoa ja sisältöä ei ole tarkasti määritelty. Tämä pitää kyllä paikkaansa. On totta, että koulutusten kestot ja sisältö hieman vaihtelevat. Koulutuksen tarjoamasta huolimatta oman käsitykseni mukaan lyhytterapeutit ovat olleet tyytyväisiä saamaansa koulutukseen. Itse olen Stepbystepin järjestämässä koulutuksessa. Olen ollut todella tyytyväinen koulutuksen tasoon ja kouluttajien asiantuntijuuteen.
Lisäksi lyhytterapiaa on arvosteltu siitä, että kuka tahansa voisi teoriassa sanoa olevansa lyhytterapeutti, koska nimikettä ei ole suojattu kuten vaikkapa psykoterapeutin tai lähihoitajan nimike on. Periaattessa tämä siis on tottta, mutta käytännössä en mitenkään usko, että kenenkään eettinen ja moraalinen käsitys tällaisella kentällä tuottaisi ”valeterapeutteja”. Lyhytterapiaan liittyvät yhdistykset ja lyhytterapeutit itse valvovat ja seuraavat toimintaa. (Suomen lyhytterapiayhdistys)
5. Lyhytterapia on turhaa, Suomeen tarvitaan lisää psykoterapeutteja
Tarua ja totta. Suomessa (ja muissakin) maissa tarve mielenterveyden tukemiseen on kasvanut merkittävästi ja koronapandempia lisäsi tarvetta entisestään. Tällä hetkellä pitkäkestoiseen terapiaan on vaikea päästä ja terapeuteille on pitkiä jonoja. Psykoterapeuttejakin tarvitaan siis lisää. Mutta lyhytterapeutit voivat toimia kentällä omalta osaltaan mielenterveystyön tukena. Lyhytterapian avulla monet väsyneet ja kuormittuneet ihmiset saavat keskusteluapua nopeasti, turvallisesti ja luottamuksellisesti.
Lyhytterapioille on yhteistä esimerkiksi:
- neuvotteleva yhteistyösuhde ennemmin kuin hoitosuhde
- asiakkaan voimavarojen ja taitojen hyödyntäminen
- aktiivinen uudenlaisten toiminta- ja suhtautumistapojen etsiminen
- realistinen optimismi
- arkielämän verkostojen vahvistaminen
- oleelliseen ja mahdolliseen keskittyminen
- ajan hyödyntäminen huolellisesti
- työskentelyn räätälöiminen asiakkaan tarpeisiin, valmiuksiin ja tavoitteisiin sopivaksi
- tavoitteellisuus
- rajallisuuden ja keskeneräisyyden hyväksyminen.
Teen lyhytterapiaa toistaiseksi opiskelijahinnoin ennen kuin valmistun lyhytterapeutiksi. Voit lukea lisää siitä, mitä lyhytterapian harjoitusasiakkuus on ja miten asiakkaaksi voi päästä nettisivuiltani täältä. Tarjoan lyhytterapiaa erityisesti eläkeläisille ja omaishoitajille, mutta myös ihan kaikille, jotka ovat kokevat, että voisivat hyötyä terapiasta.
