Monet läheiset ja ammattilaisetkin miettivät, mitä pitäisi tehdä tai sanoa, kun palvelutalossa asuva muistisairas ihminen haluaa lähteä kotiin. Tämä voi johtua esimerkiksi siitä, että sairastunut henkilö elää maailmassa, jossa koti oli toisennäköinen kuin se, jossa hän nyt on. Tässä on koottuna joitakin vastaus- ja suhtautumisideoita tähän yleiseen, mutta silti hankalaan kysymykseen.
1. Ethän vastaa, että ”Tämä on sinun kotisi, olet jo kotona”.
Jos muistisairas kaipaa kotiin, hän kaipaa kotiin. Kaipaus on totta hänelle. Ethän siis mitätöi muistisairaan tunnetta sanomalla tai ryhtymällä väittelyyn siitä, onko tämä hänen kotinsa vai ei. Myöskään rauhoittelu sillä, että olet jo kotona ei ole paras keino suhtautua tilanteeseen. Muistisairautta sairastavalle henkilölle termi ”koti” tarkoittaa ”enemmän” kuin sitä fyysistä paikkaa, jossa hän tällä hetkellä asuu. Usein kun muistisairas ihminen pyytää päästä kotiin, hän viittaa ”kodin tunteeseen” eikä itse kotiin.
”Koti” voi edustaa muistoja ajasta tai paikasta, joka oli mukava ja turvallinen, ja jossa hän tunsi olonsa rentoutuneeksi ja onnellisemmaksi. Se voi olla lapsuuden koti, mutta se voi myös olla määrittelemätön paikka, jota ei välttämättä ole fyysisesti olemassa.
Yleensä on parasta olla yrittämättä perustella tai olla eri mieltä henkilön kanssa siitä, missä hänen kotinsa on.
”Jos muistisairas ihminen ei tunnista ympäristöön ”kodiksi”, se ei ole sillä hetkellä hänelle koti.”
Yritä tunnistaa ja ymmärtää tunteet kotiinpaluun takana. Voit kysellä, missä hänen ”kotinsa” on – ja mitä hän sieltä erityisesti kaipaa. Usein muistisairaat ihmiset kuvailevat kotia miellyttäväksi, rauhalliseksi tai idylliseksi paikaksi, jossa he olivat onnellisia. Voit rohkaista muistisairasta puhumaan esimerkiksi siitä, mikä tekee kodista kodin. Samalla voit saada käsitystä siitä, mitä hän sattaa tarvita nyt tunteakseen olonsa paremmaksi.
2. Varmista, että hän kokee olonsa turvalliseksi
Ajattele asia omalle kohdallesi. Halu mennä kotiin on luultavasti sama halu, joka olisi kenellä tahansa, jos emme tietäisi, missä olemme, mutta haluaisimme lähteä kotiin.
Voit kertoa sairastuneelle suullisesti ja mahdollisesti käsivarteen koskettaen tai kädestä pitäen, jos tämä tuntuu sopivalta, että hän on turvassa. Tämä ei kuitenkaan ole ensisijainen keino suhtautua tilanteeseen, koska vaarana on se, että muistisairaan tunne ei tule vastaanotetuksi.
Se voi auttaa häntä antamaan varmuuden siitä, että hänestä pidetään edelleen huolta. Kerro, että he saattavat asua eri paikassa kuin ennen tai mitä hän on ajatellut, mutta hänestä pidetään täälläkin huolta.
3. Vaihda puheenaihetta tai mielenkiinnon kohdetta
Toisinaan voit myös yrittää kääntää huomion johonkin toiseen asiaan. Pidä esimerkiksi valokuva-albumi käden ulottuvilla. Tämä voi olla fyysinen kirja tai valokuvia tabletilla tai älypuhelimella. Joskus menneisyyden kuvien katsominen ja mahdollisuus muistella helpottaa henkilön ahdistusta.
Voi olla kuitenkin parempi välttää kysymyksiä kuvista tai menneisyydestä. Sen sijaan voit esimerkiksi kommentoida, että ”Tämä näyttää Matti-sedältä. Mummo kertoi minulle ajasta, jolloin hän…’
Vaihtoehtoisesti voit yrittää siirtää henkilön huomion kotoa johonkin muuhun – kuten ruokaan, musiikkiin tai muihin toimintoihin, kuten kävelyyn.
4. Onko muistisairas yksinäinen tai surullinen?
Muistisairas ihminen saattaa haluta ”mennä kotiin” sen vuoksi, että hän on ahdistunut, turvaton, masentunut tai pelon tunteen vallassa. Hän ei välttämättä ymmärrä, missä hän on, miksi hän on siellä ja keitä muut ihmiset ovat ja mitä siellä tapahtuu.
Onko muistisairas tyytyväinen ja onnellinen? Jos ei, voiko asiaa selvittää, miksi ei. Tosin jos muistisairas ihminen on vastikään muuttanut palvelutaloon voi koti-ikävä olla tuore ja jatkuva, kun hän tiedostaa ja muistaa tapahtuneen muuton ja muutokset. Entä tietääkö joku muu paremmin, mitkä asiat voisivat tuoda juuri tälle ihmiselle turvallisuutta ja levollisuutta. Entä onko muistisairaalla ihmisellä riittävästi tekemistä? Toisaalta meillä kaikilla voi joskus olla huono päivä ilman, että tiedämme siihen selvää syytä.
5. Mihin koti-ikävä liittyy?
Koti-ikävä voi aktivoitua tiettyjen asioiden vuoksi. Esimerkiksi jonkun ihmisen vierailu tai tietyt kellonajat voivat olla yhteydessä koti-ikävään. Mikä näyttää olevan näiden ”kotiinlähtö” aikojen ja ajatusten yhteinen nimittäjä? Onko ateria-ajat lähellä (ja auttaisiko välipala)? Tuleeko koti-ikävä silloin, kun ympäristö on tavallista meluisampi? Onko se myöhemmin illalla vai kenties sen jälkeen, kun aurinko on laskenut. Jos tietyt laukaisevat tekijät on tunnistettavissa, voi niitä yrittää vähentää tai välttää. Jos perheenjäsenen vierailu aiheuttaa koti-ikävää, voi olla hyvä, että omaisen lähtö sijoittuu kohtaan, jolloin sairastunut ei jää yksin tai hän jää jonkin mieluisan asian ääreen. Vierailuja ei ole syytä koti-ikävän vuoksi lopettaa, mutta läheisen lähtöhetken käytäntöjä on hyvä miettiä yhdessä hoitajien kanssa.
Validaatio-koulutus
Kirjoituksen taustalla on hyödynnetty Validaatio-koulutuksen lähtökohtaa muistisairaan kohtaamisesta. Lisäksi apuna on ollut Iso-Britannian Alzheimer’s Societyn kokoamia ajatuksia aiheesta. Oletko kiinnostunut kuulemaan lisää, mitä hyötyä sinulle ja organisaatiollesi olisi muistisairaan kohtaamiseen liittyvästä koulutuksesta. Lue lisää täältä.
Muistisairaus kuormittaa henkisesti
Oletko muistisairaan läheinen? Muistisairaus saattaa tuoda mukanaan monenlaista henkistä kuormaa. Jos koet, että tarvitset lisätietoa asioista tai olet henkisen tuen tarpeessa, ota rohkeasti yhteyttä muistiasiantuntijaan.
