Muistisairaus ei ole vain muistin sairaus
Muistisairaus on sanana hieman harhaanjohtava. Muistisairaus ei nimittäin ole vain muistin sairaus. Muistisairaus sana kuvaa sairauden oireita ja vaikutuksia vain rajallisesti. Jos sairauteen ei ole tutustunut sen tarkemmin, ei ole ihmekään, ettei välttämättä tunnista sairauden oireita. Monet miettivätkin, että ”Mistä tietää, että läheisellä on muistisairaus?” tai ”Mitä pitäisi tehdä, jos epäilee muistisairautta?”
Entä jos epäilee muistisairautta?
Muistisairauden ilmeneminen on jossain määrin yksilöllistä. Sairauksissa on kuitenkin tunnistettavissa tyypillisiä piirteitä ja vaiheita. Jälkeenpäin oireita on helpompi yhdistää sairauteen ja monet ovatkin kertoneet myöhemmin, että: ”Erilaisia oireita on ollut jopa useita vuosia, mutta niitä ei vain ole osannut yhdistää muistisairauteen.” Joku läheisistä saattaa tosin virheellisesti pohtia, että onko toinen oikeastaan sairastunut, kun: ”Sehän muistaa vaikka mitä vanhoja asioita ja vaikuttaa ihan normaalilta”
Muistisairaus on laaja-alainen aivosairaus, mikä rappeuttaa aivoja ja heikentää toimintakykyä monin eri tavoin. Muistisairauden ensimmäiset piirteet voivat olla niin hämmentäviä, ettei niitä usein tunnisteta.
Lähimuistin heikkeneminen on oireista yleensä tunnistetuin
Muistisairaus yhdistetään yleensä pelkästään muistin heikkenemiseen. Tyypillisimmissä muistisairauksissa se on yksi keskeinen oire. Mutta koska muistisairaus vaikuttaa aivoissa monin eri tavoin, ei sairauden erilaisia oireita välttämättä tunnista muistisairaudeksi. Yleisimmät muistisairaudet ovat keskenään myös hieman erilaisia, joten niiden oireetkin poikkeavat hieman toisistaan. Toisaalta muistisairaus voi olla monimuotoinen eli sairaudessa yhdistyy esimerkiksi Alzheimerin taudin ja verisuoniperäisen muistisairauden oireita.
Muistisairauden voi tunnistaa esimerkiksi seuraavista asioista:
- Sovittujen asioiden ja tapaamisten unohtelu
- Perheenjäsenten tai muiden läheisten ihmisten nimien unohtelu
- arjesta selviytyminen heikentyy ilman selkeää syytä
- henkilö välttelee sosiaalisia kontakteja eikä esimerkiksi halua osallistua aiemmin tärkeinä pitämiinsä tapahtumiin
- puheentuottaminen on vaikeutunut (sanojen hakemista tai sanavaraston kaventumista)
- luonne tai käyttäytyminen on muuttunut (esimerkiksi muiden syyttäminen aivan mitättömiltäkin tuntuvista asioista)
- mielialan vaihtelu (kärsimättömyys, hermostuneisuus)
- unen laadun heikkeneminen (heräilyt, nukahtamisvaikeudet)
- eksyminen ja harhailu (tutut reitit kuten mökkireitti talven jälkeen)
- kömpelyys tai hitaus tai muut motoriset ongelmat (ei tyypillinen Alzheimerin taudin alkuvaiheessa)
- rahankäyttäminen on vaikeutunut (esimerkiksi rahojen nosto pankkitililta, rahojen katoaminen tai piilottaminen)
- oppimisen vaikeutuminen (esim. uuden puhelimen tai pesukoneen käyttämisen oppiminen tuntuu lähes mahdottomalta)
- alakuloisuus/ masentuneisuus (varsin tavanomainen oire)
Mistä tietää, onko kyse normaalista vanhenemisesta?
Muistisairaus etenee usein niin vähitellen, että sen mahdollisia oireita ”katsotaan sormien läpi” tai selitetään normaaliin ikääntymiseen kuuluvaksi. Normaalin ikääntymisen ja muistisairauden välinen raja onkin toisaalta kuin vetee piirretty viiva. Monet huolestuvat esimerkiksi siitä, ettei muista aina toisten nimiä. Harvemmin tavattavien ihmisten nimien unohtaminen on jossain määrin täysin normaalia. Sen sijaan läheisten ihmisten nimet yleensä muistetaan. Iän myötä muistin toiminnot usein myös hidastuvat ja esimerkiksi mieleenpalauttaminen hidastuu. Toisaalta esimerkiksi aloitekynnys voi nousta ihan normaalisti ikääntyessä eikä viitsi käyttää aikaa esimerkiksi siivoamiseen. Aloitekyvyn heikkeneminen voi kuitenkin olla myös oire muistisairaudesta. Joka tapauksessa nyrkkisääntönä voi pitää sitä, että jos muistioireet vaikeuttavat arkea, on syytä mennä tutkimuksiin.
Nyrkkisääntönä voi pitää arkea haittaavia oireita. Viimeistään silloin on syytä lähteä tutkimuksiin.
Sairastunut ei tunnista eikä tiedä sairauden oireista välttämättä itse
Usein kuulee sanottavan, että muistioireinen ”piilottelee” oireitaan eikä halua lähteä tutkimuksiin tai myönnä tämän vuoksi sairautta. Tämä on itse asiassa osittain virheellinen ajatus. Ihminen ei vain välttämättä vain tiedä oireista mitään. Ne tapahtuvat niin, ettei sairastunut tai oireileva yksinkertaisesti huomaa niitä. Tästä syystä olisikin hyvä sopia etukäteen läheisten kanssa, että asia otetaan puheeksi, jos huomaa merkkejä sairaudesta. Oireista ei kannata myöskään syytellä tai väitellä. Tarvittaessa asia otetaan uudelleen puheeksi tai pyydetään jotakuta muuta läheistä myös puhumaan asiasta.
Milloin tutkimuksiin?
Tutkimuksiin kannattaa mennä, jos asia vähänkään mietityttää itseä tai jotakin läheistä. Oireiden tutkiminen alkaa yleensä omalta terveysasemalta, minkä jälkeen tutkimuksia jatketaan tarpeen mukaan. Mitä varhaisemmin sairaus todetaan, sitä paremmin lääkitys toimii ja antaa aikaa sopeutua ja ennakoida tulevaisuutta vaikkapa oikeudellisten asioiden osalta. Voit lukea lisää sairauden tutkimisesta toisesta artikkelistani täältä.
Haluatko jutella lisää tästä aiheesta?
Paina oheista linkkiä ja varaa aika henkilökohtaiseen keskusteluun kanssani.
